Monet ihmiset, jotka tuntevat olonsa jatkuvasti tyytymättömiksi ja masentuneiksi, eivät tiedä, että heillä saattaa olla "dystymia"! Itävaltalainen Sen Jorj -sairaalan erikoispsykologi Sinem Gül Şahin antoi tietoa lievästä ja kroonisesta masennuksesta ja dystymiasta.
Dystymia on lievä, jatkuva masennustila.
Se, että se ei esiinny vain tiettyinä aikoina, vaan kestää pitkään ja jatkuu salakavalalla tavalla, ei vakavin kohtauksin, ovat tekijöitä, jotka vaikeuttavat tämän taudin diagnosointia. Tämän ominaisuuden vuoksi dystymia-oireet ymmärretään usein väärin yksilön omiksi persoonallisuuden ominaisuuksiksi.
Vaikka vakavasta masennuksesta kärsivillä henkilöillä havaitut unen, ruokahalun ja painon muutokset eivät ole merkittäviä dystyymisessä masennuksessa, oireet, kuten elämästä nauttimatta jättäminen, kiinnostuksen menetys, riittämättömyyden ja syyllisyyden tunteet, liiallinen viha, vieraantuminen ihmisistä, huono itsetunto, toivottomuus ja kyvyttömyys keskittyä työhön näkyy..
Lasten masennusoireiden lisäksi voi esiintyä ärtyneisyyttä, joitakin käyttäytymishäiriöitä ja sosiaalisten taitojen vaikeuksia.
Jotta voidaan sanoa, että henkilöllä on dystyminen häiriö, näiden oireiden on täytynyt olla aikuisilla 2 vuotta ja lapsilla ja nuorilla vähintään vuoden ajan. Vaikka on jaksoja, jolloin oireita ei ole, ne eivät kestä yli 2 kuukautta, masennusprosessi ohitetaan uudelleen. Se, että henkilöllä ei ole ollut vakavaa masennusta (eräänlainen vakava masennus, jolla on hyvin selkeitä oireita) tämän kahden vuoden aikana, on välttämätön kriteeri, jotta voimme sanoa, että tällä henkilöllä on dystyminen häiriö. Ihmisellä voi olla vakava masennus ennen ja jälkeen, mutta jos hänellä on niin vakava masennus kahden vuoden sisällä, emme voi sanoa, että henkilöllä on dystyminen häiriö, vaan keskitytään toiseen masennukseen. Koska, kuten edellä mainittiin, dystymian tärkein erottuva piirre on, että se on lievä, salakavala ja pitkäkestoinen.
Dystymia jaetaan aikaisin alkavaan ja myöhään alkavaan. Jos se alkoi ennen 21 vuoden ikää, kutsumme sitä varhain alkavaksi dystymiaksi, ja jos se alkoi 21 vuoden iän jälkeen, kutsumme sitä myöhään alkavaksi dystymiaksi. Tutkimukset ovat osoittaneet, että oireiden vakavuus, taipumus päihteiden käyttöön ja elämänhäiriöt ovat korkeampia varhaisessa vaiheessa alkavassa dystymiassa kuin myöhään alkaneessa. Lisäksi vakavan masennuksen esiintyminen lähisukulaisissa suvussa varhain alkaneen dystymian suvussa on myös yleisempää.
Nähdään, että sekä geneettiset että ympäristötekijät ovat tehokkaita dystymian muodostumisessa. Kuten edellä mainittiin, vakavan masennuksen esiintyminen muilla perheenjäsenillä, vanhempien päihteiden käyttö, yksilön persoonallisuushäiriön esiintyminen ja yksilön kokemat traumat ovat tehokkaita tekijöitä dystymian muodostumisessa. Vaikka lasten dystymian sukupuolten välillä ei ole eroa, tiedetään, että aikuisten ilmaantuvuus on lähes 3 kertaa suurempi naisilla kuin miehillä.
Lievät ja krooniset dystymian oireet saavat yksilön ajattelemaan, että nämä ovat hänen omia persoonallisuuspiirteitään, ja viivästyttää asiantuntijan hakeutumista.
Kun ei havaita, että henkilöllä on dystymia eikä häntä hoideta, tauti voi somatisoitua itsestään. Toisin sanoen se voi nyt ilmetä fyysisesti kivun, uupumuksen tai minkä tahansa sisäisen sairauden muodossa. Yleensä dystymian esiintyminen paljastuu tutkimusten tuloksena, kun henkilö kääntyy lääkärin puoleen tällaisten valitusten kanssa. Tai kun henkilö hakeutuu asiantuntijan puoleen toisen psykologisen häiriön vuoksi, hän saa tietää, että hänellä on todella dystymia. Se, että dystymiaa on vaikea havaita ja se tuhoaa ihmisen elämänlaadun sisältäpäin, on tehnyt siitä yhden vaarallisimmista sairauksista.
Dystymiahoidon ei pitäisi olla yksisuuntainen hoito. Pelkästään terapiatuki tai pelkkä lääkkeiden käyttö ei riitä, ja se voi aiheuttaa tarpeettoman toipumisajan pitkittymistä tai dystymian uusiutumista tulevaisuudessa. Ihanteellisin hoitomuoto on asianmukaisten lääkkeiden ottaminen psykiatrin valvonnassa ja rinnakkain erikoislääkärin antama terapeuttinen tuki. Toipumisprosessin kannalta on tärkeää dystymiasta kärsivän henkilön sinnikkyys ja kärsivällisyys terapiassa sekä lääkkeiden oikea käyttö sopivina annoksina.
Hoitoprosessin aikana saadaan yksityiskohtaista tietoa henkilöstä ja hänen perheestään sekä tutkitaan erilaisia psykologisia prosesseja, kuten henkilön selviytymismekanismien vahvistamista ongelmista, itsearvon palauttamista, pakkomielteiden poistamista ja ihmissuhteiden ongelmien syitä.
Tavoitteenamme on, että hoidon tuloksena henkilö voi voittaa masentuneen mielialansa, nauttia elämästä ja kohdata elämän hyvät ja huonot puolet, käsitellä sosiaalisten suhteidensa ongelmia, luoda laadukkaita ihmissuhteita ja keskittyä helpommin asioita, joita hänen täytyy tehdä, ja asettaa tavoitteita elämälleen.
