Siemennesteen arvioinnilla on ohjaava ja ohjaava merkitys potilaan hoidossa. Siemennesteanalyysin tulosten mukaan hedelmättömän parin hoidossa päätetään IUI-, IVF- (in vitro -hedelmöitys) tai ICSI-toimenpiteet (intra cytoplasmic sperm injektio). Lisäksi sperman jäädyttämistä käytetään tarvittaessa ensimmäisenä vaiheena ohjattaessa TESA/TESE-toimenpiteitä (sperman uuttaminen kiveksestä).
Siittiöanalyysiä arvioitaessa raportointi tehdään ottaen huomioon Maailman terveysjärjestön (WHO) laboratoriokäsikirja, ja siittiöiden morfologian arvioinnissa otetaan huomioon "Kruger-kriteerit".
Siemennesteen analysointiprosessi perustuu IVF-keskuksessa siemensyöksyllä saadun näytteen tutkimukseen. Tämän tutkimuksen suorittamiseksi potilaan on pidättäydyttävä seksistä 3-5 päivää.
Olosuhteet, joilla on merkittävä vaikutus siemennesteen ottamisen aikana, ovat seuraavat:
- Häviö näytteenoton aikana (siemennestenäytteen ensimmäinen osa sisältää tiheän siittiömäärän.)
- sinulla on sairaus, joka voi aiheuttaa korkean kuumeen näytteenottojakson aikana
- Valitukset kiveksistä, munuaisista tai virtsateistä
- Mikä tahansa leikkaus
- Lääkkeet, joita on käytettävä pitkään
Altistuminen liialliselle stressille tai kemikaaleille
Kun nesteytysjakso on kulunut, siemennesteenäyte arvioidaan makroskooppisesti ja mikroskooppisesti, vastaavasti. Mikroskooppisessa tutkimuksessa se raportoidaan laskemalla erityisissä kammioissa siittiöiden lukumäärän ja liikkuvuuden perusteella.
Normaali siittiöiden morfologia Krugerin tiukkojen kriteerien mukaan; Sillä tulee olla sileäreunainen ja soikea pää ja näkyvä akrosomi, joka kattaa 40–70 % pään alueesta. Kaulassa, keskiosassa ja hännässä ei saa olla vikoja eikä sytoplasmapisaroita, jotka ovat suurempia kuin puolet pään alueesta.
Lisäkokeita voidaan tarvita siemennesteanalyysin arvioinnissa.
- Sekaantiglobuliinitestiä (SpermMar) käytetään tapauksissa, joissa siittiöiden vasta-ainetaso on määritettävä. Tällä testillä määritetään liikkuviin siittiöihin sitoutuneet vasta-aineet (IgA, IgG). Siksi liikkuvia siittiöitä on oltava riittävä määrä.
- Tapauksissa, joissa siittiöiden elinvoimaisuus (elinkyky) on arvioitava, siittiöiden elinkelpoisuus määritetään Eosin-Y- ja HOST-testeillä. Samanaikaisesti näitä testejä käytetään myös siittiöiden elinkelpoisuuden varmistamiseen tapauksissa, joissa siittiöitä saadaan kiveksestä TESA/TESE-toimenpiteiden jälkeen.
